Treeniä...

Kiva huomata, että joku lukee meidän blogia... ainakin joskus. :)

Sain kyselyä miten olen Pepille opettanut ylösmenokontakteja. (Mainitaan tähän väliin, että viime viikonloppuna meidän ainut virhe agikisaradalla oli puomin ylösmeno. ;))

Kisailun alkutaipaleella Peppi huiteli kontaktit miten sattui ja suurinosa virheistä tuli kontakteilta. Viime kevään treenasin melkein pelkkiä kontakteja ja kyllä siitä on apua ollut.

Ylösmenoja treenasin ensin niin, että opetin namilla huokuttelemalla sen asettamaan molemmat etujalat kontaktille ja palkkasin siitä ja pyysin pois - houkuttelin takas, palkkasin ja pyysin pois... näitä toistoja ja välillä se pääsi siitä jatkamaan koko esteen. Pikkuhiljaa se oppi "ottamaan" kontaktin vain käskystä "ota" ilman namilla houkuttelua ym. Olin ajatellut, että kisoissa jatkoissa pyydän sen ensin "ottamaan" kontaktin (ts. pysähtymään siihen) ja sitten saa jatkaa. Tästä mm. meidän agilitykurssin kouluttajan kanssa juteltua, tultiin siihen tulokseen, että jos yritän pysäyttää sen kokonaan ylösmenolle, tod. näk. se joutuu isona koirana ottamaan hirveän vauhtiloikan esteelle, kun joutuu lähtemään paikaltaan. Joten tämä ajatus kariutui siihen, kun huomasin sen olevan täysin totta. Lisäksi se vie hirveästi aikaa.

Tällä hetkellä siis treenaan lähes juuri noin kun äsken kirjoitinkin treenanneeni eli käsken kontaktille ja palkkaan, pyydän pois... käsken kontaktille, palkkaan ja pyydän pois... MUTTA kisoissa / radalla annan vain ota käskyn ja heti sen perään "kiipee" käskyn. Eli koiran ei tarvitse PYSÄHTYÄ kontaktille, mutta kun se on "ottanut" sen, se saa jatkaa. Olen huono selittämään, mutta tämä on toiminut suht hyvin. Etenkin tämä on huomattavasti nopeampi suoritustapa kuin se mitä itse alunperin suunnittelin.

Viikonlopun kisoissa kontaktivirhe tuli Pepille liian vaikeasta kulmasta, josta yritin sen lähettää kontaktille. Oma moka, olisi pitänyt varmistaa jollain muulla ohjauskuviolla.

Kontakteissa yleisesti olisi paljon parannettavaa, etenkin alastuloissa. Ne on varmoja kun itse olen lähellä koiraa (n. 3-4m), mutta jos kuvittelisin lähettäväni sen esim. edelliseltä esteeltä suorittamaan puomin, niin Peppi tulisi varmasti alas ennen kontaktialuetta. Näitä treenataan tällä hetkellä niin, että kontaktiesteen jälkeen n. 2-3m päässä on kupissa nami. Joku toinen ottaa Pepin hihnaan ja se kiipeää koko esteen hihnatuella. Ohjaaja on joku muu kuin minä siksi, että pääsemme treenaamaan nimeomaan sitä että minä voin jäädä kauemmas ja käskyttää sieltä. Heti kun Peppi on hyvässä kohdassa kontaktia ja katsoo namikuppiin päin - vapautan sen.

Pinnin kanssa ollaan treenattu muuten samalla tavalla alastuloja, mutta se on niin kevyt ja ketterä, että pystyn nostamaan tai hyppäyttämään sen alastulolle suoraan. Eli pystyn treenaamaan joko pelkkiä ylös- tai alasmenoja. Ei tarvitse aina suorittaa koko estettä. Myös ylösmenot olen alkanut opettaa Pinnille samalla tavalla kuin Pepille.

Kisamenestystä...

Osallistuttiin viime viikonloppuna TamSKin kisoihin. Agiradalla tuomarina Kari Jalonen ja hyppyradalla Anne Viitanen.
Molemmille radoille osallistui noin 16 koiraa. Luokka siis maxi 2. :)

Ensimmäisenä oli agirata, jossa oli kovin tiukka ihanneaika. Muistaakseni yhteensä 3 koiraa suoritti radan alle ihanneajan. Peppi oli yksi näistä ja LUVA olisi ollut siis taattu ilman yhtä pientä kontaktivirhettä. ;) Harmillisen lähellä! Peppi oli kovin hyvillä fiiliksillä ja odotukset hyppyradalle nousi.

Hyppyradalla oli kauheasti putkia (Pepille hyviä, vauhti vaan kasvaa ja harvoin tulee virheitä) ja paljon esteitä yleensäkin, 20. Rata meni hyvin, paitsi lopussa sähelsin kun unohdin radan - joka tapauksessa yksikään rima ei tippunut ja muitakaan virheitä ei tullut! En ollut kuitenkaan lainkaan varma riittikö meidän aika palkintosijoille. Neljä LUVAA taisi olla jaossa... tuloksia jännitettyämme yllätys ja ilahdus oli suuri - LUOKKAVOITTO! AIka n. -7s ja toinen kakkosluokan LUVA!

Molemmilla radoilla oli positiivista se, että rimoja ei tippunut yhtään - ei edes ensimmäinen rima, vaikka jätin sen molemmilla radoilla 2 esteen taakse odottamaan! Tämä oli jossain vaiheessa Pepin vakiovirhe - ekan riman tiputtaminen! 

Toko-puolella pähkäillään Pinnin kanssa miten treenattais tunnaria ja Pradan kanssa vahvistetaan vielä enimmäkseen paikalla makuuta ennen avon kokeita. :)